häpeä

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *häpedä, probably an old Germanic loan, from Proto-Germanic [Term?]; compare Old Norse háð (mockery), Estonian häbi, and Votic äpeä.[1]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhæpeæ/, [ˈhæpe̞æ]
  • Rhymes: -æpeæ
  • Syllabification(key): hä‧pe‧ä

Noun

häpeä

  1. (uncountable) shame
  2. a shameful thing
Declension
Inflection of häpeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative häpeä häpeät
genitive häpeän häpeiden
häpeitten
partitive häpeää
häpeätä
häpeitä
illative häpeään häpeisiin
häpeihin
singular plural
nominative häpeä häpeät
accusative nom. häpeä häpeät
gen. häpeän
genitive häpeän häpeiden
häpeitten
häpeäinrare
partitive häpeää
häpeätä
häpeitä
inessive häpeässä häpeissä
elative häpeästä häpeistä
illative häpeään häpeisiin
häpeihin
adessive häpeällä häpeillä
ablative häpeältä häpeiltä
allative häpeälle häpeille
essive häpeänä häpeinä
translative häpeäksi häpeiksi
abessive häpeättä häpeittä
instructive häpein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of häpeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative häpeäni häpeäni
accusative nom. häpeäni häpeäni
gen. häpeäni
genitive häpeäni häpeideni
häpeitteni
häpeäinirare
partitive häpeääni
häpeätäni
häpeitäni
inessive häpeässäni häpeissäni
elative häpeästäni häpeistäni
illative häpeääni häpeisiini
häpeihini
adessive häpeälläni häpeilläni
ablative häpeältäni häpeiltäni
allative häpeälleni häpeilleni
essive häpeänäni häpeinäni
translative häpeäkseni häpeikseni
abessive häpeättäni häpeittäni
instructive
comitative häpeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative häpeäsi häpeäsi
accusative nom. häpeäsi häpeäsi
gen. häpeäsi
genitive häpeäsi häpeidesi
häpeittesi
häpeäisirare
partitive häpeääsi
häpeätäsi
häpeitäsi
inessive häpeässäsi häpeissäsi
elative häpeästäsi häpeistäsi
illative häpeääsi häpeisiisi
häpeihisi
adessive häpeälläsi häpeilläsi
ablative häpeältäsi häpeiltäsi
allative häpeällesi häpeillesi
essive häpeänäsi häpeinäsi
translative häpeäksesi häpeiksesi
abessive häpeättäsi häpeittäsi
instructive
comitative häpeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative häpeämme häpeämme
accusative nom. häpeämme häpeämme
gen. häpeämme
genitive häpeämme häpeidemme
häpeittemme
häpeäimmerare
partitive häpeäämme
häpeätämme
häpeitämme
inessive häpeässämme häpeissämme
elative häpeästämme häpeistämme
illative häpeäämme häpeisiimme
häpeihimme
adessive häpeällämme häpeillämme
ablative häpeältämme häpeiltämme
allative häpeällemme häpeillemme
essive häpeänämme häpeinämme
translative häpeäksemme häpeiksemme
abessive häpeättämme häpeittämme
instructive
comitative häpeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative häpeänne häpeänne
accusative nom. häpeänne häpeänne
gen. häpeänne
genitive häpeänne häpeidenne
häpeittenne
häpeäinnerare
partitive häpeäänne
häpeätänne
häpeitänne
inessive häpeässänne häpeissänne
elative häpeästänne häpeistänne
illative häpeäänne häpeisiinne
häpeihinne
adessive häpeällänne häpeillänne
ablative häpeältänne häpeiltänne
allative häpeällenne häpeillenne
essive häpeänänne häpeinänne
translative häpeäksenne häpeiksenne
abessive häpeättänne häpeittänne
instructive
comitative häpeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative häpeänsä häpeänsä
accusative nom. häpeänsä häpeänsä
gen. häpeänsä
genitive häpeänsä häpeidensä
häpeittensä
häpeäinsärare
partitive häpeätään
häpeäänsä
häpeätänsä
häpeitään
häpeitänsä
inessive häpeässään
häpeässänsä
häpeissään
häpeissänsä
elative häpeästään
häpeästänsä
häpeistään
häpeistänsä
illative häpeäänsä häpeisiinsä
häpeihinsä
adessive häpeällään
häpeällänsä
häpeillään
häpeillänsä
ablative häpeältään
häpeältänsä
häpeiltään
häpeiltänsä
allative häpeälleen
häpeällensä
häpeilleen
häpeillensä
essive häpeänään
häpeänänsä
häpeinään
häpeinänsä
translative häpeäkseen
häpeäksensä
häpeikseen
häpeiksensä
abessive häpeättään
häpeättänsä
häpeittään
häpeittänsä
instructive
comitative häpeineen
häpeinensä
Derived terms
adjectives
nouns
verbs
compounds

Further reading

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhæpeæˣ/, [ˈhæpe̞æ(ʔ)]
  • Rhymes: -æpeæ
  • Syllabification(key): hä‧pe‧ä

Verb

häpeä

  1. inflection of hävetä:
    1. present active indicative connegative
    2. second-person singular imperative
    3. second-person singular imperative connegative

References

  1. Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.