häiritä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *häirit'äk, from earlier *šajri-/*šäjri-, borrowed from Proto-Germanic *sairijaną (compare Icelandic særa).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhæi̯ritæˣ/, [ˈhæi̯rit̪æ(ʔ)]
  • Rhymes: -æiritæ
  • Syllabification(key): häi‧ri‧tä

Verb

häiritä (transitive, usually atelic)

  1. to disturb, bother, bug
    ei saa häiritädo not disturb
  2. to disrupt

Conjugation

Inflection of häiritä (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. häiritsen en häiritse 1st sing. olen häirinnyt en ole häirinnyt
2nd sing. häiritset et häiritse 2nd sing. olet häirinnyt et ole häirinnyt
3rd sing. häiritsee ei häiritse 3rd sing. on häirinnyt ei ole häirinnyt
1st plur. häiritsemme emme häiritse 1st plur. olemme häirinneet emme ole häirinneet
2nd plur. häiritsette ette häiritse 2nd plur. olette häirinneet ette ole häirinneet
3rd plur. häiritsevät eivät häiritse 3rd plur. ovat häirinneet eivät ole häirinneet
passive häiritään ei häiritä passive on häiritty ei ole häiritty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. häiritsin en häirinnyt 1st sing. olin häirinnyt en ollut häirinnyt
2nd sing. häiritsit et häirinnyt 2nd sing. olit häirinnyt et ollut häirinnyt
3rd sing. häiritsi ei häirinnyt 3rd sing. oli häirinnyt ei ollut häirinnyt
1st plur. häiritsimme emme häirinneet 1st plur. olimme häirinneet emme olleet häirinneet
2nd plur. häiritsitte ette häirinneet 2nd plur. olitte häirinneet ette olleet häirinneet
3rd plur. häiritsivät eivät häirinneet 3rd plur. olivat häirinneet eivät olleet häirinneet
passive häirittiin ei häiritty passive oli häiritty ei ollut häiritty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. häiritsisin en häiritsisi 1st sing. olisin häirinnyt en olisi häirinnyt
2nd sing. häiritsisit et häiritsisi 2nd sing. olisit häirinnyt et olisi häirinnyt
3rd sing. häiritsisi ei häiritsisi 3rd sing. olisi häirinnyt ei olisi häirinnyt
1st plur. häiritsisimme emme häiritsisi 1st plur. olisimme häirinneet emme olisi häirinneet
2nd plur. häiritsisitte ette häiritsisi 2nd plur. olisitte häirinneet ette olisi häirinneet
3rd plur. häiritsisivät eivät häiritsisi 3rd plur. olisivat häirinneet eivät olisi häirinneet
passive häirittäisiin ei häirittäisi passive olisi häiritty ei olisi häiritty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. häiritse älä häiritse 2nd sing.
3rd sing. häiritköön älköön häiritkö 3rd sing. olkoon häirinnyt älköön olko häirinnyt
1st plur. häiritkäämme älkäämme häiritkö 1st plur.
2nd plur. häiritkää älkää häiritkö 2nd plur.
3rd plur. häiritkööt älkööt häiritkö 3rd plur. olkoot häirinneet älkööt olko häirinneet
passive häirittäköön älköön häirittäkö passive olkoon häiritty älköön olko häiritty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. häirinnen en häirinne 1st sing. lienen häirinnyt en liene häirinnyt
2nd sing. häirinnet et häirinne 2nd sing. lienet häirinnyt et liene häirinnyt
3rd sing. häirinnee ei häirinne 3rd sing. lienee häirinnyt ei liene häirinnyt
1st plur. häirinnemme emme häirinne 1st plur. lienemme häirinneet emme liene häirinneet
2nd plur. häirinnette ette häirinne 2nd plur. lienette häirinneet ette liene häirinneet
3rd plur. häirinnevät eivät häirinne 3rd plur. lienevät häirinneet eivät liene häirinneet
passive häirittäneen ei häirittäne passive lienee häiritty ei liene häiritty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st häiritä present häiritsevä häirittävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st häiritäkseni häiritäksemme
2nd häiritäksesi häiritäksenne
3rd häiritäkseen
häiritäksensä
past häirinnyt häiritty
2nd inessive2 häiritessä häirittäessä agent3 häiritsemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st häiritessäni häiritessämme
2nd häiritessäsi häiritessänne
3rd häiritessään
häiritessänsä
negative häiritsemätön
instructive häiriten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive häiritsemässä
elative häiritsemästä
illative häiritsemään
adessive häiritsemällä
abessive häiritsemättä
instructive häiritsemän häirittämän
4th4 verbal noun häiritseminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st häiritsemäisilläni häiritsemäisillämme
2nd häiritsemäisilläsi häiritsemäisillänne
3rd häiritsemäisillään
häiritsemäisillänsä

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.