fylli

Faroese

Etymology

From Old Norse fyllr, from Proto-Germanic *fullį̄.

Noun

fylli f (genitive singular fylli, uncountable)

  1. (biblical) wealth

Declension

Declension of fylli (singular only)
f33s singular
indefinite definite
nominative fylli fyllin
accusative fylli fyllina
dative fylli fyllini
genitive fylli fyllinnar

Finnish

Etymology

From Swedish fyllning, fylling.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈfylːi/, [ˈfylːi]
  • Rhymes: -ylːi
  • Syllabification(key): fyl‧li

Noun

fylli

  1. (dialectal or slang) filling

Declension

Inflection of fylli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative fylli fyllit
genitive fyllin fyllien
partitive fylliä fyllejä
illative fylliin fylleihin
singular plural
nominative fylli fyllit
accusative nom. fylli fyllit
gen. fyllin
genitive fyllin fyllien
partitive fylliä fyllejä
inessive fyllissä fylleissä
elative fyllistä fylleistä
illative fylliin fylleihin
adessive fyllillä fylleillä
ablative fylliltä fylleiltä
allative fyllille fylleille
essive fyllinä fylleinä
translative fylliksi fylleiksi
abessive fyllittä fylleittä
instructive fyllein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of fylli (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative fyllini fyllini
accusative nom. fyllini fyllini
gen. fyllini
genitive fyllini fyllieni
partitive fylliäni fyllejäni
inessive fyllissäni fylleissäni
elative fyllistäni fylleistäni
illative fylliini fylleihini
adessive fyllilläni fylleilläni
ablative fylliltäni fylleiltäni
allative fyllilleni fylleilleni
essive fyllinäni fylleinäni
translative fyllikseni fylleikseni
abessive fyllittäni fylleittäni
instructive
comitative fylleineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative fyllisi fyllisi
accusative nom. fyllisi fyllisi
gen. fyllisi
genitive fyllisi fylliesi
partitive fylliäsi fyllejäsi
inessive fyllissäsi fylleissäsi
elative fyllistäsi fylleistäsi
illative fylliisi fylleihisi
adessive fyllilläsi fylleilläsi
ablative fylliltäsi fylleiltäsi
allative fyllillesi fylleillesi
essive fyllinäsi fylleinäsi
translative fylliksesi fylleiksesi
abessive fyllittäsi fylleittäsi
instructive
comitative fylleinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative fyllimme fyllimme
accusative nom. fyllimme fyllimme
gen. fyllimme
genitive fyllimme fylliemme
partitive fylliämme fyllejämme
inessive fyllissämme fylleissämme
elative fyllistämme fylleistämme
illative fylliimme fylleihimme
adessive fyllillämme fylleillämme
ablative fylliltämme fylleiltämme
allative fyllillemme fylleillemme
essive fyllinämme fylleinämme
translative fylliksemme fylleiksemme
abessive fyllittämme fylleittämme
instructive
comitative fylleinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative fyllinne fyllinne
accusative nom. fyllinne fyllinne
gen. fyllinne
genitive fyllinne fyllienne
partitive fylliänne fyllejänne
inessive fyllissänne fylleissänne
elative fyllistänne fylleistänne
illative fylliinne fylleihinne
adessive fyllillänne fylleillänne
ablative fylliltänne fylleiltänne
allative fyllillenne fylleillenne
essive fyllinänne fylleinänne
translative fylliksenne fylleiksenne
abessive fyllittänne fylleittänne
instructive
comitative fylleinenne
third-person possessor
singular plural
nominative fyllinsä fyllinsä
accusative nom. fyllinsä fyllinsä
gen. fyllinsä
genitive fyllinsä fylliensä
partitive fylliään
fylliänsä
fyllejään
fyllejänsä
inessive fyllissään
fyllissänsä
fylleissään
fylleissänsä
elative fyllistään
fyllistänsä
fylleistään
fylleistänsä
illative fylliinsä fylleihinsä
adessive fyllillään
fyllillänsä
fylleillään
fylleillänsä
ablative fylliltään
fylliltänsä
fylleiltään
fylleiltänsä
allative fyllilleen
fyllillensä
fylleilleen
fylleillensä
essive fyllinään
fyllinänsä
fylleinään
fylleinänsä
translative fyllikseen
fylliksensä
fylleikseen
fylleiksensä
abessive fyllittään
fyllittänsä
fylleittään
fylleittänsä
instructive
comitative fylleineen
fylleinensä

Synonyms

Further reading

Icelandic

Etymology

From Old Norse fylli, from Proto-Germanic *fullį̄.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈfɪtlɪ/
  • Rhymes: -ɪtlɪ

Noun

fylli f (genitive singular fylli or fyllar, nominative plural fyllir or fyllar)

  1. fill, satiation

Declension

Derived terms

  • éta fylli sína (to eat one's fill)

Verb

fylli (weak)

  1. first-person singular present indicative of fylla
  2. first-person singular present subjunctive of fylla
  3. third-person singular present subjunctive of fylla
  4. third-person plural present subjunctive of fylla

Old Norse

Verb

fylli

  1. inflection of fylla:
    1. first-person singular present active indicative
    2. third-person singular/plural present active subjunctive
    3. second-person singular present active imperative
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.