erillistää

Finnish

Etymology

erillinen +‎ -tää

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈerilːistæːˣ/, [ˈe̞rilˌlis̠tæː(ʔ)]
  • Rhymes: -istæː
  • Syllabification(key): e‧ril‧lis‧tää

Verb

erillistää

  1. (transitive, uncommon) to separate, segregate, isolate

Conjugation
Inflection of erillistää (Kotus type 53/muistaa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. erillistän en erillistä 1st sing. olen erillistänyt en ole erillistänyt
2nd sing. erillistät et erillistä 2nd sing. olet erillistänyt et ole erillistänyt
3rd sing. erillistää ei erillistä 3rd sing. on erillistänyt ei ole erillistänyt
1st plur. erillistämme emme erillistä 1st plur. olemme erillistäneet emme ole erillistäneet
2nd plur. erillistätte ette erillistä 2nd plur. olette erillistäneet ette ole erillistäneet
3rd plur. erillistävät eivät erillistä 3rd plur. ovat erillistäneet eivät ole erillistäneet
passive erillistetään ei erillistetä passive on erillistetty ei ole erillistetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. erillistin en erillistänyt 1st sing. olin erillistänyt en ollut erillistänyt
2nd sing. erillistit et erillistänyt 2nd sing. olit erillistänyt et ollut erillistänyt
3rd sing. erillisti ei erillistänyt 3rd sing. oli erillistänyt ei ollut erillistänyt
1st plur. erillistimme emme erillistäneet 1st plur. olimme erillistäneet emme olleet erillistäneet
2nd plur. erillistitte ette erillistäneet 2nd plur. olitte erillistäneet ette olleet erillistäneet
3rd plur. erillistivät eivät erillistäneet 3rd plur. olivat erillistäneet eivät olleet erillistäneet
passive erillistettiin ei erillistetty passive oli erillistetty ei ollut erillistetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. erillistäisin en erillistäisi 1st sing. olisin erillistänyt en olisi erillistänyt
2nd sing. erillistäisit et erillistäisi 2nd sing. olisit erillistänyt et olisi erillistänyt
3rd sing. erillistäisi ei erillistäisi 3rd sing. olisi erillistänyt ei olisi erillistänyt
1st plur. erillistäisimme emme erillistäisi 1st plur. olisimme erillistäneet emme olisi erillistäneet
2nd plur. erillistäisitte ette erillistäisi 2nd plur. olisitte erillistäneet ette olisi erillistäneet
3rd plur. erillistäisivät eivät erillistäisi 3rd plur. olisivat erillistäneet eivät olisi erillistäneet
passive erillistettäisiin ei erillistettäisi passive olisi erillistetty ei olisi erillistetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. erillistä älä erillistä 2nd sing. — —
3rd sing. erillistäköön älköön erillistäkö 3rd sing. olkoon erillistänyt älköön olko erillistänyt
1st plur. erillistäkäämme älkäämme erillistäkö 1st plur. — —
2nd plur. erillistäkää älkää erillistäkö 2nd plur. — —
3rd plur. erillistäkööt älkööt erillistäkö 3rd plur. olkoot erillistäneet älkööt olko erillistäneet
passive erillistettäköön älköön erillistettäkö passive olkoon erillistetty älköön olko erillistetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. erillistänen en erillistäne 1st sing. lienen erillistänyt en liene erillistänyt
2nd sing. erillistänet et erillistäne 2nd sing. lienet erillistänyt et liene erillistänyt
3rd sing. erillistänee ei erillistäne 3rd sing. lienee erillistänyt ei liene erillistänyt
1st plur. erillistänemme emme erillistäne 1st plur. lienemme erillistäneet emme liene erillistäneet
2nd plur. erillistänette ette erillistäne 2nd plur. lienette erillistäneet ette liene erillistäneet
3rd plur. erillistänevät eivät erillistäne 3rd plur. lienevät erillistäneet eivät liene erillistäneet
passive erillistettäneen ei erillistettäne passive lienee erillistetty ei liene erillistetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st erillistää present erillistävä erillistettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st erillistääkseni erillistääksemme
2nd erillistääksesi erillistääksenne
3rd erillistääkseen
erillistääksensä
 past erillistänyt erillistetty
2nd inessive2 erillistäessä erillistettäessä agent3 erillistämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st erillistäessäni erillistäessämme
2nd erillistäessäsi erillistäessänne
3rd erillistäessään
erillistäessänsä
 negative erillistämätön
instructive erillistäen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form erillistää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive erillistämässä —
elative erillistämästä —
illative erillistämään —
adessive erillistämällä —
abessive erillistämättä —
instructive erillistämän erillistettämän
4th4 verbal noun erillistäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st erillistämäisilläni erillistämäisillämme
2nd erillistämäisilläsi erillistämäisillänne
3rd erillistämäisillään
erillistämäisillänsä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.