erikoistutkija

Finnish

Etymology

erikois- (special) + tutkija (researcher)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerikoi̯sˌtutkijɑ/, [ˈe̞riko̞i̯s̠ˌtut̪k̟ijɑ̝]
  • Rhymes: -utkijɑ
  • Syllabification(key): e‧ri‧kois‧tut‧ki‧ja

Noun

erikoistutkija

  1. A job title for a researcher advanced in and/or specialised in a certain field of research; specialist researcher, senior researcher.

Declension

Inflection of erikoistutkija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative erikoistutkija erikoistutkijat
genitive erikoistutkijan erikoistutkijoiden
erikoistutkijoitten
partitive erikoistutkijaa erikoistutkijoita
illative erikoistutkijaan erikoistutkijoihin
singular plural
nominative erikoistutkija erikoistutkijat
accusative nom. erikoistutkija erikoistutkijat
gen. erikoistutkijan
genitive erikoistutkijan erikoistutkijoiden
erikoistutkijoitten
erikoistutkijainrare
partitive erikoistutkijaa erikoistutkijoita
inessive erikoistutkijassa erikoistutkijoissa
elative erikoistutkijasta erikoistutkijoista
illative erikoistutkijaan erikoistutkijoihin
adessive erikoistutkijalla erikoistutkijoilla
ablative erikoistutkijalta erikoistutkijoilta
allative erikoistutkijalle erikoistutkijoille
essive erikoistutkijana erikoistutkijoina
translative erikoistutkijaksi erikoistutkijoiksi
abessive erikoistutkijatta erikoistutkijoitta
instructive erikoistutkijoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erikoistutkija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistutkijani erikoistutkijani
accusative nom. erikoistutkijani erikoistutkijani
gen. erikoistutkijani
genitive erikoistutkijani erikoistutkijoideni
erikoistutkijoitteni
erikoistutkijainirare
partitive erikoistutkijaani erikoistutkijoitani
inessive erikoistutkijassani erikoistutkijoissani
elative erikoistutkijastani erikoistutkijoistani
illative erikoistutkijaani erikoistutkijoihini
adessive erikoistutkijallani erikoistutkijoillani
ablative erikoistutkijaltani erikoistutkijoiltani
allative erikoistutkijalleni erikoistutkijoilleni
essive erikoistutkijanani erikoistutkijoinani
translative erikoistutkijakseni erikoistutkijoikseni
abessive erikoistutkijattani erikoistutkijoittani
instructive
comitative erikoistutkijoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erikoistutkijasi erikoistutkijasi
accusative nom. erikoistutkijasi erikoistutkijasi
gen. erikoistutkijasi
genitive erikoistutkijasi erikoistutkijoidesi
erikoistutkijoittesi
erikoistutkijaisirare
partitive erikoistutkijaasi erikoistutkijoitasi
inessive erikoistutkijassasi erikoistutkijoissasi
elative erikoistutkijastasi erikoistutkijoistasi
illative erikoistutkijaasi erikoistutkijoihisi
adessive erikoistutkijallasi erikoistutkijoillasi
ablative erikoistutkijaltasi erikoistutkijoiltasi
allative erikoistutkijallesi erikoistutkijoillesi
essive erikoistutkijanasi erikoistutkijoinasi
translative erikoistutkijaksesi erikoistutkijoiksesi
abessive erikoistutkijattasi erikoistutkijoittasi
instructive
comitative erikoistutkijoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistutkijamme erikoistutkijamme
accusative nom. erikoistutkijamme erikoistutkijamme
gen. erikoistutkijamme
genitive erikoistutkijamme erikoistutkijoidemme
erikoistutkijoittemme
erikoistutkijaimmerare
partitive erikoistutkijaamme erikoistutkijoitamme
inessive erikoistutkijassamme erikoistutkijoissamme
elative erikoistutkijastamme erikoistutkijoistamme
illative erikoistutkijaamme erikoistutkijoihimme
adessive erikoistutkijallamme erikoistutkijoillamme
ablative erikoistutkijaltamme erikoistutkijoiltamme
allative erikoistutkijallemme erikoistutkijoillemme
essive erikoistutkijanamme erikoistutkijoinamme
translative erikoistutkijaksemme erikoistutkijoiksemme
abessive erikoistutkijattamme erikoistutkijoittamme
instructive
comitative erikoistutkijoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erikoistutkijanne erikoistutkijanne
accusative nom. erikoistutkijanne erikoistutkijanne
gen. erikoistutkijanne
genitive erikoistutkijanne erikoistutkijoidenne
erikoistutkijoittenne
erikoistutkijainnerare
partitive erikoistutkijaanne erikoistutkijoitanne
inessive erikoistutkijassanne erikoistutkijoissanne
elative erikoistutkijastanne erikoistutkijoistanne
illative erikoistutkijaanne erikoistutkijoihinne
adessive erikoistutkijallanne erikoistutkijoillanne
ablative erikoistutkijaltanne erikoistutkijoiltanne
allative erikoistutkijallenne erikoistutkijoillenne
essive erikoistutkijananne erikoistutkijoinanne
translative erikoistutkijaksenne erikoistutkijoiksenne
abessive erikoistutkijattanne erikoistutkijoittanne
instructive
comitative erikoistutkijoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erikoistutkijansa erikoistutkijansa
accusative nom. erikoistutkijansa erikoistutkijansa
gen. erikoistutkijansa
genitive erikoistutkijansa erikoistutkijoidensa
erikoistutkijoittensa
erikoistutkijainsarare
partitive erikoistutkijaansa erikoistutkijoitaan
erikoistutkijoitansa
inessive erikoistutkijassaan
erikoistutkijassansa
erikoistutkijoissaan
erikoistutkijoissansa
elative erikoistutkijastaan
erikoistutkijastansa
erikoistutkijoistaan
erikoistutkijoistansa
illative erikoistutkijaansa erikoistutkijoihinsa
adessive erikoistutkijallaan
erikoistutkijallansa
erikoistutkijoillaan
erikoistutkijoillansa
ablative erikoistutkijaltaan
erikoistutkijaltansa
erikoistutkijoiltaan
erikoistutkijoiltansa
allative erikoistutkijalleen
erikoistutkijallensa
erikoistutkijoilleen
erikoistutkijoillensa
essive erikoistutkijanaan
erikoistutkijanansa
erikoistutkijoinaan
erikoistutkijoinansa
translative erikoistutkijakseen
erikoistutkijaksensa
erikoistutkijoikseen
erikoistutkijoiksensa
abessive erikoistutkijattaan
erikoistutkijattansa
erikoistutkijoittaan
erikoistutkijoittansa
instructive
comitative erikoistutkijoineen
erikoistutkijoinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.